Pääsin ensimmäisen kerran käymään oikeasti hylätyssä rakennuksessa ollessani ehkä 5-vuotias. Kävimme katsomassa Tampereelta viime vuosituhannen lopussa purettua City-Kesoilia aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Muistan sisätiloista hämärästi ainakin pölyn peittämät liukuportaat ja rikki revityn yläkerran.

Muutamaa vuotta myöhemmin vierailin jo pitkään mieltäni poltelleen Karkun aution keskusvarikon sisätiloissa. Myös muutamat muut autiot paikat kiinnostivat minua jo tuolloin - olin noteerannut esimerkiksi laastitehdas Kolkoksen junan ikkunasta. Pidin harrastustani kaistapäisenä (sitä se varmaankin onkin), enkä uskonut minulla olevan muita "kohtalontovereita".

Kiinnostus autiorakennuksiin sai nimen keväällä -07, kun luin Aamulehden Valo-liitteestä "urban explorationista", urbaanista löytöretkeilystä. Autiopaikkojen koluamisesta alkoi tulla entistä järjestelmällisempää. Addiktoiduin asbestiin, pölyyn ja lasinsirpaleiden keskellä kulkemiseen. Sillä tiellä ollaan yhä.

 
 Usein kysyttyjä kysymyksiä

K: Onko näitä kysymyksiä kysytty sinulta usein?
VS: Ei.

K: Kuka olet?
VS: Olen pirkkalalainen autiorakennuksiin addiktoitunut harrastajavalokuvaaja.

K: Miten pääset sisään hylättyihin rakennuksiin?
VS: Usein esimerkiksi avoimesta ovesta tai ikkunasta.En koskaa tee kohteille minkäänlaista vahinkoa.

K: Missä kohde Y sijaitsee?
VS: En mielelläni paljasta sivustolla olevien paikkojen tarkkoja sijainteja, sillä viime aikoina liian moni hieno hylätty rakennus kärsinyt vandaalien tuhovoimasta osaksi juuri liian netti-informaation vuoksi.

K: Oletko graffitimaalari?
VS: En. Pyrin toimimaan hylätyissä rakennuksissa huomaamattomasti, enkä ikinä aiheuta tutkimilleni kohteille vahinkoa. Suhtaudun graffitien maalaamiseen yleiskielteisesti.