Radiumkoti valmistui Suomen syöpäyhdistyksen sädehoito-osastoksi 1964 arkkitehti Veijo Kahran piirtämänä  Kompleksia laajennettiin lounaaseen oletettavasti 70-luvulla.

2005 palonviranomaiset myönsivät Radiumkodille luvan vain väli-/lyhytaikaiseen potilaiden majoittamiseen - rakennus kärsi niin pahoista home- ja kosteustongelmista, putkivuodoista kuin huonosta ilmaistonnistakin (ja varmasti kärsii yhä edelleen). 2007 huonoon kuntoon päässyt homepesäke jäi lopullisesti tyhjilleen.

Turun kaupungin lausunnon mukaan Radiumkodin kunnostaminen maksaisi niin paljon, ettei sen korjaaminen olisi missään nimessä kannattavaa/järkevää. Museoviraston mielestä rakennus on kuitenkin ehdottomasti säilytettävä oman aikansa tyylipuhtaana taideteoksena (vapaasti ilmaisten). Veijo Kahran suunnittelemalle betoniselle kummitukselle ei ole vielä myönnetty purkulupaa, joten rakennuksen kohtaloa revittäneen byrokratian hampaissa tänne sun tuonnekin vielä tuntemattomaan tulevaisuuteen asti.

Ylimääräisestä tilpehööristä tyhjennetyistä sisätiloistaan huolimatta Radiumkodin kolkot käytävät tekivät minuun valokuvauksellisuudellaan vaikutuksen. On kuitenkin surullista, että oman aikakautensa edustajana tyylikäs kolossi  on joutunut nykyiseen kuntoonsa - syksellä -08 kellari oli täynnä vettä ja rakennuksen ikkunat oli runneltu tuhansiksi sirpaleiksi.  Vuonna 2009 Radiumkoti tarjoaa korkeintaa mielenterapiaa paikkojen hajottamisesta tyydytyksensä saaville vandaaleille.

© Mahlainen